Julkaistu alunperin 28.10.2011 ja 16.11.2011 Tivi -lehden kolumnina.
Helsingin Tietojenkäsittely-yhdistys Hetky vietti viime viikolla 40-vuotisjuhliaan. Kivaa oli, ja hyvät esitykset tuottivat ajattelemisen aihetta. Vaan eihän sinne menty esitysten tähden: ihmiset olivat pääasia! Tapasin monia vanhoja tuttuja ja punoinpa jälleen uusia silmukoita verkostoonikin.
Verkoston merkityksestä olkoon esimerkkinä keskusteluni, jossa eräs osanottaja kysyi, millaista se on yrittää yksin. Vastasin, että enhän minä yhden miehen firmassani yksin yritä, katso ympärillesi, näiden kaikkien kanssahan minä tätä työtäni teen!
Mikä sitten saa ihmisen toimimaan yhdistyksissä ja yhteisöissä?
Tätä olemme pohtineet pitkään ja paljon Tietotekniikan liitossa ja sen yhdistyksissä. Tuntuu vahvasti siltä, että yhdistystoiminta ei ole missään nimessä kiinnostavaa eikä houkuttele uusia sukupolvia. Toiset yhdistykset onnistuvat jotenkuten uudistamaan jäsenistöään, mutta varsin monet yhdistykset tuskailevat samojen ongelmien kanssa: jäsenistö vähenee eikä toimintaan sitoutuvia aktiiveja oikein tahdo löytyä.
Muistan yhden keskustelun entisen järjestöaktiivin kanssa. Hän kertoi pettyneenä, ettei yhdistyksen hallituksessa päässytkään toteuttamaan niitä kivoja tilaisuuksia: aika meni hallinnon pyörittämiseen. Toimintaan hän pääsi mukaan osaamisyhteisön isännistössä.
Paras palkkio järjestötoiminnasta on se tunne, että tuotti hyvää toisille.
Onko yhdistystoiminta jotenkin liian kankeaa ja vanhanaikaista ”heti mulle kaikki nyt” -ihmisille? Yhteisöjä kuitenkin tuntuu syntyvän muun muassa nettiin kovaa kyytiä, osa niistä kuolee nopeasti ja jotkut muuttavat maailmaa. Onko muodollinen organisoituminen yhteisen asian hyväksi jopa haitaksi hyvän asian puolesta toimimiselle?
Yhteisö kokoontuu yhden asian ympärille, kun taas yhdistys tapaa olla hivenen laajempi. Sytykkeessä on kymmenkunta osaamisyhteisöä ja Hetkyssä saman verran kerhoja. Kukin näistä on yhden asian yhteisö, mutta niiden kotipesänä yhdistys sisältää näitä kaikkia ja toimii parhaimmillaan näkökulman laajentajana. Laaja-alainen ymmärrys ympäröivästä maailmasta on välttämättömyys, kapeakatseisuus on turmio.
Yhdistys luo puitteet ja tuottaa joukkovoimaa nimenomaan pysyvyyden kautta! Laaja jäsenistö saa hyvät rahanarvoiset edut ja laajaan jäsenistöön tukeutumalla yhdistyksen sanomalla on painovoimaa ja arvovaltaa. Laajasta jäsenistöstä nousee aktiiveja ja toiminnan pyörittäjiä. Ihmisiä, joille on tärkeää tuottaa hyvää sisältöä ja toimintaa meille kaikille yhteiseksi hyväksi.
Järjestöaktiivit tekevät suuren työn ja toisinaan tuntuu, että kissa kiitoksella elää. Omasta selkänahasta revitään seminaarit ja toimitetaan lehdet ihmisille, jotka eivät aina edes tunnu välittävän koko asiasta.
Palkkion saa sitten vasta myöhemmin: vuosienkin päästä johonkin tilaisuuteen osallistuneet tulevat kiittämään hyvästä esityksestä tai tilaisuudesta itsestään. Lopulta paras palkkio jonka vapaaehtoisesta järjestötoiminnasta voi saada, on se tunne, että tuotti hyvää toisille!