Avainsana: Systeemityön johtaminen

Niskalenkki pilvestä!

Julkaistu alunperin 20.5.2010 Tivi -lehden kolumnina.

Rajaton laitteistokapasiteetti kaikkien saatavilla, juuri silloin kuin sitä tarvitaan. Voiko sovelluskehittäjä parempaa toivoa?

Ovathan ohjelmoijat tunnettuja siitä, että he pystyvät käyttämään kaiken saatavilla olevan prosessointivoiman. Sovellusten ohjelmoijat osaavat jo ottaa tarpeen mukaan dynaamisesti käyttöön lisää alustan resursseja, kun käyttö lisääntyy.

Hyvä juttu, sillä prosessoritunti maksaa vain kymmen senttiä ja kerralla voi saada käyttöönsä useita prosessoritunteja. Vaikka sata tai tuhat. Halpaa kuin saippua.

Entäpä, jos jokaisella pilven palvelimella varattu resurssi jää varatuksi?

Kulut juoksevat, mutta mitään ei tehdä. Siksi uusien sovellusten on osattava myös nopeasti vapauttaa alustansa resursseja heti, kun niitä ei tarvita. Tätä pilvitarjoajat kuitenkin helpottavat tuottamalla automaattisesti ylös ja alas skaalautuvia palvelukerroksia. Ohjelmoijan seitsemäs taivas?

Mitähän muuta kehittäjien pitää osata? Ainakin pitää osata säieturvallinen ja molempiin suuntiin skaalautuva ohjelmointi. Perinteinen tietokanta-ajattelu on vanhanaikaista eikä sille oikein löydy perusteita pilviteknologioissa.

Paljon paremmille jäljille päästään, kun ajatellaan datan persistenssiä. Jääkin nähtäväksi, millaiset datamallit lopulta voittavat.

Sovelluskohteita on useita, eikä mikään estä kehittäjien luovuutta, kun heidät päästää irti. Interaktiiviset viestintäpalvelut ja mobiilisovellukset, joissa ei tarvita jatkuvaa yhteyttä, ovat varmoja menestyjiä.

Rajaton laitteistokapasiteetti kaikkien saatavilla, juuri silloin kuin sitä tarvitaan. Onko tämä ohjelmoijan seitsemäs taivas?

Samoin kertaluontoiset, rajua voimaa tarvitsevat eräajotyyppiset tehtävät ovat omiaan pilveen. Esimerkiksi sään ennustaminen, animaatioelokuvan renderöinti ja raskaat matemaattiset sovellukset ovat usein käytettyjä esimerkkejä pilviteknologian hyödyntämisestä. Verkkoinfrastruktuurin ja pilvien on vielä kehityttävä, ennenkuin ne soveltuvat hyvin myös latenssiherkkiin tai transaktiopohjaisiin sovelluksiin.

Sovelluskehittäjät eivät ole jääneet toimettomiksi tämän uuden mahdollisuuden edessä. Opetella pitää!

Erään ystäväni lähestymistapa oli yllättävä: hän päätti tutkia asiaa perustamalla oman pilven. Sosiaalisessa mediassa hän kävi keskustelua muiden kiinnostuneiden kanssa siitä, millaisista komponenteista kyseinen pilvi muodostuisi. Tarvitaan jonkinlainen datan säilytys- ja saantiliittymä sovellukselle sekä API muille sovelluksille, datan replikointi, webbiliittymä datan hallintaa varten ja jokin työpöytäkäyttöliittymä.

Datan replikointi lienee se pullonkaula. Saapas nähdä, miten homma kehittyy…

Teknisten asioiden lisäksi tarvitaan uusia käyttöön perustuvia hinnoittelu- ja lisensointimalleja. Kun ohjelmiston pyörittäminen pilvessä tuottaa kuluja käytön mukaan, pitää sen mukaan myös voida rahastaakin. Kyllä tämä asiakkailta menee läpi, mutta ovatko kehittäjäfirmat valmiita ottamaan maksun sovelluksesta pikkuhiljaa tipoittain?

Näihin asioihin pyrimme vastaamaan syyskuun perinteisellä Sytyke Ry:n laivaseminaarilla.

Jos uskot, että tiedät vastauksia, ota yhteyttä ja tule kertomaan niistä muillekin!

Projektia pitää ohjata vakavissaan

Julkaistu alunperin 4. ja 28.2.2011 Tivi -lehden kolumnina.

Jyväskylän yliopisto on rakentanut Tietotekniikan liiton kanssa tietohallintojohtamisen suuntautumisvaihtoehdon kauppatieteiden maisterin tutkintoon. Olen juuri konvertoimassa omaa MBA-tutkintoani kauppatieteiden maisterin tutkinnoksi ja siksi osallistuin Tomi Dahlberg in vetämälle informaatioteknologian strategisen johtamisen kurssille. Erityisellä kiinnostuksella tutustuin projektihallintaan liittyviin akateemisiin tutkimuksiin.

Yllätyksekseni projektiosaamista ei katsota ict-toimialan erityis- tai ydinosaamiseksi. Projektiosaamisen nimittäin pitäisi olla kaikilla aloilla yleistä perusosaamista.

Projektihallintoa ja -työtapoja painotetaan tietohallinnon alan ohjeistoissa Cobitissa ja Itilissä. Sitä varten on myös omia ohjeistojaan, esimerkiksi Prince2 (projects in controlled environments) ja oma dokumentoitu tietämysalueensa Pmbok (project management body of knowledge).

Ohjelmistokehityksen asiantuntijoiden yhdistyksellä Sytykkeellä on asiaan erikoistunut osaamisyhteisö ja vieläpä löytyy ihan projektitoimintaan erikoistunut yhdistyksensä. Lisäksi kansainvälinen projektinhallintayhdistys IPMA ja projektinhallinnan instituutti PMI sertifioivat kilvan päteviä projektipäälliköitä.

Yrityksissä on usein olemassa projektitoimisto tietohallinnon ja liiketoiminnan kehittämisen tukena. Ne noudattavat jonkinlaisia hyvä tapoja ja saattavat esimerkiksi käyttää projektien raportoinnissa ja ohjauksessa liikennevaloja. Vaikka värien merkitys tiedetään, saattaa värien itsensä arpominen olla enemmän tai vähemmän hakuammuntaa.

Perusasioiden kuntoon laittaminen kannattaa!

Pahimmillaan värit perustuvat matemaattiseen kaavaan, jonka takana on kuitenkin ihan täyttä huuhaata. Täten luodaan johdolle vaarallinen harhakuva, että asiat olisivat hallinnassa.

Tietohallinnon ja liiketoiminnan yhteistyön tulokset ovat parhaimmillaan ja huonoimmillaan silloin, kun it kehittyy palvelemaan liiketoiminnan tarpeita. Erona on se, kuinka hyvin organisaatio pystyy hoitamaan projektinsa annetuissa puitteissa eli aikataulussa ja sovituilla resursseilla.

Jos tietohallinto seuraa liiketoiminnan tarpeita, mutta arkkitehtuureista ja projektityötavoista ei pidetä huolta, on siitä hyvin pitkä matka hallittuun toimintaan, jossa liiketoiminta saa aidosti hyötyä tietotekniikasta. Tie menestyksekkääseen liiketoimintaa tukevaan tietohallintoon kulkee hallittujen projektien kautta.

Joskus minusta tuntuu, että asiat osataan kyllä, mutta niitä ei viitsitä miettiä. Miettiminen kun on työlästä ja herättää vaikeita kysymyksiä. On mukavampaa lillutella turrassa tyytyväisyyden tilassa, kun projektit kelluvat ja ajelehtivat eteenpäin, kun ei tarvitse heti huolestua. Eivätkä projektitkaan sitten kuitenkaan pysy aikataulussa, mutta eivät ole pysyneet ennenkään.

Asiaa korjatakseni olen luonut projektien onnistumisen arvioinnin menetelmän, jonka avulla voi analysoida organisaation projektityökykyä monilta eri näkökulmilta ja sitä kautta muodostaa kattavan kuvan organisaation projektikyvykkyyden kypsyystasosta.

Tulos on usein yllättävä: perusasioiden laittaminen kuntoon kannattaa! Projektin tavoitteen pitää olla kirkas. Visio lopputuloksesta pitää jakaa kaikkien osallisten kanssa. Työn seurannan on oltava jatkuvaa ja läpinäkyvää. Projektin riskien sekä muutosten on oltava hallittuja ihan samalla lailla kuin minkä tahansa projektin alkuperäisenkin tehtävänkin.

Jos projekti on tärkeä – ja miksipäs se ei olisi, kun se on kerran käynnistetty – pitää sitä ohjata vakavissaan eikä vain olla ohjaavinaan!

Vaadi tosissaan johtamista

Julkaistu alunperin 30.3.2015 Onnistunut projekti -tapahtuman blogina.

Strategia jalkautetaan erilaisin hankkein ja projektein. Niitä käynnistetään hyvässä uskossa ja hyvää tarkoittaen. Liiketoimintajohtajan lempilapsi annetaan nälkäiselle nuorelle päällikölle tai muuten kiltille tytölle, joka ei omista syistään johtuen kieltäydy tehtävästä. Projektin asettaja ei kuitenkaan huolehdi, että projektipäälliköllä on aikaa tai valtuuksia hoitaa annettua tehtävää.

Ylläkuvatun kaltainen tilanne lienee valitettavan tuttu monelle asiantuntijalle ja väliportaan johtajalle. Ihan perustavanlaatuinen onnistumisen edellytysten luonti unohdetaan yllättävän usein. Jokaisen projektipäällikön pitäisi kieltäytyä vastaanottamasta huonoa toimeksiantoa. Projektin toimeksiannon pitää olla kuin työsopimuksen: siinä pitää kertoa mitä tavoitellaan ja odotetaan ja kuinka onnistumista mitataan. Hyvä projektin asettaminen sisältää tiedot siitä, millä resursseilla ja valtuuksilla projektia johdetaan ja kuinka projektin etenemistä seurataan ohjausryhmätasolla.

Sama toimii tietysti myös toisin päin. Projektin asettajan pitää voida luottaa siihen, että muu johtoryhmä tukee asetettua projektia ja antaa resurssit projektille. Johtoryhmän pitää huolehtia siitä, että asetetut projektit joko johdetaan kunnolla tai sitten ne lopetetaan. Jos kaikelle ei ole resursseja tai aikaa, sitten priorisoidaan, ja käynnissä pidetään vain tärkeimmät.

Monessa organisaatiossa koulutetaan projektipäälliköitä. On Prince 2, PM-BOK ja IPMA. On projektiyhdistys ja erilaisia osaamisyhteisöjä. Organisaatiossa on projektitoimistoja ja projektipäällikköpooleja. Projektipäälliköitä on vapaana työmarkkinoilla. Osaamistasolla mitään ei pitäisi puuttua.

Teknisessä kyvyssä on toivomisen varaa. Matriisiorganisaatiossa projektipäällikkö joutuu taistelemaan saadakseen aikaan projektipalaverin. Yhteistä kalenteriaikaa ei vain ole. Johtajien pitää huolehtia siitä, että projektipäälliköllä on käytettävissään kunnollinen projektin ja ryhmätyön infrastruktuuri. Kommunikoinnin ja dokumentoinnin pitää olla helppoa. Virtuaalikokoukset ovat arkipäivää.

Projektiosaaminen ei ole strateginen erottautumiskeino. Se on jokaiselle organisaatiolle välttämätön kyvykkyys. Käytännössä vain hyvin harva organisaatio noudattaa hyviä projektitoiminnan käytäntöjä. Projektijohtaminen on lopulta kiinni vain satunnaisen valveutuneen henkilön halusta. Osaamisesta ei pitäisi olla puutetta, vaan silti asiat ovat vaikeita. Projektipäällikkö joutuu nimittäin kysymään ikäviä kysymyksiä!

Jos projekti on ollut niin tärkeä, että se on aloitettu, eikö sille silloin pidä antaa täysi tuki? Osaaminen ja infrastruktuuri pitää laittaa kuntoon! Asettaminen ja seuranta on otettava osaksi johtamisjärjestelmää. Ja ne hankalat kysymykset, ne ovat johtajille tärkeitä signaaleja oman toiminnan parantamiseksi. Haluammehan toki jokainen kehittyä johtajana?